Legenda Issyk-Kul järvestä
Issyk-Kul järveä ympäröivät lukuisat legendat, jotka selittävät sen muodostumista ja sen rannoilla kulkeneita historiallisia henkilöitä. Eräs legenda kertoo julmasta khaanista, joka rakastui kauniiseen tyttöön, kidnappasi tämän, mutta tämä hylkäsi tämän paimenen rakkauden vuoksi. Paimen, joka ratsasti maagisella hevosllaan Tulparilla, pelasti hänet, mutta hänet saatiin kiinni. Välttyäkseen vankeudelta hän heittäytyi vankityrmän ikkunasta, ja rangaistuksena kuolemastaan vuoristovedet tulvivat khaanin palatsin ja loivat järven. (Issyk-Kul vesien alla uskotaan todellakin olevan kaupunki.) Toinen legenda liittyy Timuriin, joka 1300-luvulla käski sotilaidensa laittaa kiven joka kerta, kun he marssivat Issyk-Kul ohi, muodostaen kiviharjanteen nimeltä Santash. Jotkut legendat väittävät jopa, että Tšingis-kaani on haudattu järven rannoille, vaikka hänen hautapaikkansa on edelleen virallisesti tuntematon, ja jotkut kirgisian legendat viittaavat sen olevan lähellä Issyk-Kul.
Manas eepos
Manas eepos, pisin eepos runo, on keskeinen osa Kyrgyzstan kulttuuria ja historiaa. Se koostuu kolmesta osasta: Kirgisian heimoja yhdistävä Manas, hänen poikansa Semetein tarina ja hänen pojanpoikansa Seitekin tarina. Manas, syntyi paimenelle Altaissa, kasvaa suureksi soturiksi, joka yhdistää heimot ja johtaa heidät takaisin kotimaahansa Tian Shan. Hän menee naimisiin Kanykein kanssa, ja heillä on poika Semetei. Manas kuoleman jälkeen Kanykei ja Semetei karkotetaan Samarkandiin. Semetei saa myöhemmin tietää perinnöstään ja yrittää yhdistää heimot, mutta katoaa. Hänen vihollisleirissä kasvanut poikansa Seitek löytää sukujuurensa ja tuo rauhan Kirgisian kansalle. Vasta 1800-luvulla muistiin kirjoitetulla eeposella on useita versioita suullisen perinteen ja usein omia vivahteitaan lisänneiden manaschi-tarinoiden kertojien vuoksi. Manas eepos on elintärkeä kirgisian identiteetille. Kansallislipun 40 sädettä symboloivat Manas yhdistämiä heimoja. Suurin osavaltion kunnia on Manas ritarikunta, ja monet maamerkit, kuten Bishkek lentokenttä ja vuorenhuippu, on nimetty hänen mukaansa. Legendat yhdistävät Manas myös luonnonmaamerkkeihin, kuten Manas Bowliin Barskoon rotkossa. Manas edustaa ihanteellista Kirgisian henkilöä ja valtiota. Huolimatta tosiasian ja legendan yhdistelmästä, eeposella on merkittävä vaikutus Kyrgyzstan.
Legenda Jeti Oguz
Jeti Oguz, joka tunnetaan seitsemästä punaisesta härkää muistuttavasta kalliomuodostelmasta, on täynnä Kirgisian legendoja. Kauan sitten kaksi khaania olivat kilpailijoita sen jälkeen, kun toinen varasti toisen kauniin vaimon aiheuttaen julman sodan. Kysyessään neuvoa, viisas mies käski vastahakoisesti toista khaania tappamaan vaimonsa estääkseen tätä palaamasta alkuperäisen miehensä luo. Suuren juhlan aikana seitsemän härän uhrattua khaani tappoi vaimonsa. Hänen verensä pesi härät pois ja tappoi khaanin ja hänen palvelijansa. Sonnit muuttuivat punaisiksi kiviksi, jotka tunnetaan nykyään nimellä Jeti Oguz, joka tarkoittaa "seitsemää härkää" Kirgisian kielellä.
Burana legenda
Burana Tower, lähellä Tokmokia, on viimeinen jäännös muinaisesta Balasagunin kaupungista. Vaikka asiantuntijat sanovat, että se oli alun perin minareetti, Kirgisian legenda tarjoaa toisenlaisen tarinan. Voimakkaalla khanilla oli kaunis tytär Monara. Suojellakseen häntä kosijoilta hän konsultoi ennustajia. Yksi ennusti hänen kuolevan ennen kuudentoista syntymäpäiväänsä. Suojellakseen häntä turvassa khaani rakensi korkean tornin ja lukitsi hänet sisään. Monara varttui siellä, katsoen ulos neljästä ikkunasta ja sai ruokaa korissa. Kuudentoista syntymäpäivänään khaani, joka uskoi ennustuksen vääräksi, toi hänelle hedelmäkorin. Kun hän suuteli häntä, hän romahti ja kuoli. Khaani löysi korista myrkyllisen hämähäkin. Surussaan hänen huutonsa ravistivat tornia, mikä aiheutti sen huipulle romahtamisen ja jätti jäljelle tänään näkemämme rauniot.
Legenda Sary Chelekistä
Tuhansia vuosia sitten siellä, missä Sary Chelek -järvi nyt sijaitsee, oli valtava laakso. Kultaisissa vaatteissa olevat papit, merijumalan Khon palvelijat, perustivat kaupunkinsa Sai Khon joen rannoille ja asuivat siellä vuosituhansia. He palvoivat Khoa, jumaluutta, jolla oli kalan ruumis ja miehen pää ja joka asui temppelinsä marmorialtaassa. Kho opetti heimoille maanviljelyä, karjankasvatusta ja muita ammatteja. Joka vuosisata ylipappi kuolisi, ja uusi ylipappi syntyisi laakson kauneimmasta tytöstä, jota Kho suuteli. Tämä rauhallinen olemassaolo jatkui, kunnes viholliset hyökkäsivät ja tappoivat suurimman osan asukkaista. Ylipappi huusi Khoa avukseen. Kho nousi esiin, täytti laakson pauhinalla, jolloin kivet ja vesi valuivat alas, tappoivat hyökkääjät ja huuhtoivat kaupungin pois. Tämä tapahtuma loi Sary Chelek -järven, jossa Khon uskotaan edelleen asuvan.
Legenda Mother Deer
Kyrgyzstan Bugu-heimo jäljittää alkuperänsä legendaan, joka liittyy emäpeura, josta heidän nimensä (bugu tarkoittaa kirgisiksi peuroja) on johdettu. Tarina alkaa Jenisei-joen rannalta Siperiassa, jossa kirgisian heimo eli jatkuvassa konfliktissa naapuriensa kanssa. Huolimatta ihmisäänisen linnun varoituksesta heimo ei huomioinut uhkaavaa vaaraa. Heidän johtajansa Kulchoo kuoli, ja hänen hautaamisensa aikana viholliset hyökkäsivät heimoon ja murhasivat sen. Kaksi lasta, poika ja tyttö, selvisivät hengissä, koska heidät oli lähetetty keräämään sieniä. Palattuaan löytääkseen kaikki kuolleet he etsivät ruokaa ja apua, ja lopulta törmäsivät vihollisleiriin. Vanha nainen siellä ruokki heitä, mutta heidät tunnistettiin ja vietiin raivoissaan khaanin luo, joka määräsi heidän kuolemansa. Vanha nainen vei lapset kalliolle aikoen heittää heidät Jenisei-jokeen, mutta rukoili armoa. Sillä hetkellä ilmestyi naaraspeura, jolla oli maidolla täytetyt utareet ja tarjoutui hoitamaan lapsia omakseen. Huolimatta vanhan naisen varoituksista ihmiskunnan julmuudesta, Äitipeura vei lapset ja vei heidät Issyk-Kul järvelle. Siellä hän kasvatti heitä, kunnes he menivät naimisiin ja saivat kaksi poikaa, Tynymsejit ja Alesejit. Tämä uusi heimo sai nimekseen Bugu Äitihirven mukaan. Tynymsejitin perhe muutti Naryn, kun taas Alesejit jäi Issyk-Kul. Heimon ja peuran välinen harmonia päättyi, kun Issyk-Kul alueen ihmiset alkoivat tappaa peuroja ja käyttää niiden sarvia haudoihin. Tämän seurauksena peura vetäytyi syvälle vuorille. Tämä legenda kerrotaan eri muodoissa, tunnetuin Chingiz Aitmatovin tarinassa "Valkoinen laiva".
Legenda Tash-Rabat Caravanseraiista
Tash-Rabat Caravanserai -legenda, joka on siirtynyt sukupolvien kautta, sisältää syvää esi-isiensä viisautta. Se kertoo tarinan voimakkaasta khaanista, joka repeytyi kahden poikansa väliin, joista toinen näki vaurauden kaupan ja vieraanvaraisuuden kautta, kun taas toinen etsi kunniaa ryöstöllä. Vanhimman pojan visio johti upean karavaansarain rakentamiseen, joka symboloi avoimuutta ja yhtenäisyyttä, joka kukoisti vaurauden ja hyväntahtoisuuden. Kuitenkin nuoremman pojan pyrkimys valloittaa ja ryöstää lopulta tuhosi kerran kukoistavan laitoksen, toimien koskettavana muistutuksena ahneuden ja aggression hulluudesta. Tämän muinaisen vertauksen avulla meitä muistutetaan nuhteettomuuden, hyväntahtoisuuden ja valintemme seurausten pysyvästä merkityksestä, mikä toistaa esi-isiemme ajattomia oppitunteja.